Niin, katseltiin dokumentti juuri sopivasti maanantai-aamun ratoksi. Ikään kuin ei olisi nukuttanut muutenkin.
Oli miten oli, dokumentti keskittyi lähinnä biologiseen näkökulmaan rakkaudesta. Dokumenttia varten oli haastateltu muutamaa tosielämän henkilöä ja tutkijaa, jotka kertoivat rakkauden biologisista puolista aina sairaalloisesta mustasukkaisuudesta lapsien hankkimiseen ja pettämiseen asti.
Koska luen "pitkää" psykologiaa ja aion kirjoittaa sen, dokumentti ei sinällään tuonut matkassaan mitään uutta tietoa. Muutamia ajatuksia, tosin.
Dokumentti keskittyi rakkauteen lähinnä evolutiivisesta ja biokemiallisesta näkökulmasta. Ohjelma ei sinällään väittänyt, etteikö sattumanvaraista (eli geneettisesti huonoa) rakkautta olisi olemassa, mutta piti sitä hieman huonompana vaihtoehtona kuin geneettisesti sopivaa tai täydellistä rakkautta. Rakkauden biologiseen puoleen liittyvät vahvasti primitiiviset ja intuitiiviset vietit, kuten esimerkiksi kumppanin valitseminen hajun tai sosiaalisen statuksen perusteella (vaikka se kieltämättä lähenteleekin jo sosiaalipsykologiaa). Kumpikaan ei sinänsä liity rakkauteen tai rakastamiseen millään tavalla, sillä minä koen rakkauden persoonan ja persoonallisuuden tai ominaisuuden rakastamiseksi, joka henkilöityy tai materialisoituu tiettyyn ihmiseen tai asiaan. Juuri mainitsemani kumppanin sosiaalinen status tai esimerkiksi haju ovat pelkästään tekijöitä, jotka ohjaavat kohti rakkautta, antavat vinkkejä ja ohjeita, mutta eivät loppupeleissä vaikuta ratkaisevasti kumppanin valintaan.
Rakkaus ei katso geeniperimää. Vaikka tämä on sivuseikka, niin miten muuten voisi selittää esimerkiksi rakkauden esineisiin tai abstrakteihin asioihin?
Joka tapauksessa koen asian niin, että rakkaus valitaan loppupeleissä omien mieltymysten kautta, biologisten viettien kevyesti ohjaamana. Vaikka itse haluaisi lapsia, on silti mahdollista rakastaa yli kaiken henkilöä, joka ei halua koskaan saada omia lapsia. Koen rakkauden asiana, joka ajaa täysin ohi biologisista ja evolutiivisista tekijöstä. Biologisten viettien merkitystä ei voi ohittaa ohjeistajana, mutta siihen niiden rooli minun pääni anatamien ohjeistusten mukaan jää.
Loppupeleissä rakkaus on ensihuuman jälkeen työntekoa, tahtoa ja lopulta siitä jonkinlaisen "palkinnon" irtisaamista. Palkinto voi esiintyä niin läheisyytenä, yhdessäolona, turvallisuuden tunteena, rakastamisen tai rakastetuksi tulemisen tunteena tai lähes minä tahansa. Biologiset vietit ovat erittäin kaukaista perua, ja siksi niiden rooli nykyihmisen rakkauselämässä on jo lähes merkittävästi vähentynyt. Vietit antavat suuntaa ja pysyvät taustalla, mutta niitä voi silti vastustaa. Jotkut ihmiset ovat siinä parempia kuin toiset.
Esimerkiksi yhden illan suhteet nojaavat voimakkaasti pelkkään fyysiseen kiinnostukseen - joka pääosin kumpuaa juuri biologiasta, vaikka siihen vaikuttavat myös kulttuurilliset tekijät - mutta uskallan väittää, että pidemmässä rakkaussuhteessa (joka hyvin todennäköisesti sisältää mm. perheen perustamisen ja sitä kautta vahvaa sitoutumista) merkitsevät enemmän asennekysymykset kuin biologiset vietit.
Poikkeuksellisen hieno blogi! Blogissasi on käytetty onnistuneesti ja oivaltavasti hyväksi kurssilla esiteltyjä käsitteitä ja teorioita ja käytetty muidenkin kurssien tietoja hyväksi. Pohdinta on syvällistä ja pitkälle kehiteltyä ja niissä on vahva vaikutelma omakohtaisuudesta. Blogissasi kehitellään esimerkkejä ja esimerkeistä tehdään oivaltavia havaintoja. Oman kantasi vastakkaisiakin näkemyksiä esitellään ja argumentteja niiden puolesta ja vastaan käsitellään onnistuneesti. Esitetyt johtopäätökset ja kannanotot ovat perusteltuja ja osoittavat kypsyyttä. Tyylillisesti blogisi on hieno ja viihdyttävä.
VastaaPoista